Olet kysynyt minulta monta kertaa, miksi rakastan sinua? Minä en ole ikinä vastannut. En ole osannut, vaikka tiedän tarkalleen, miksi tunnen niin kuin tunnen. Tiedän, että rakkauskirjeet ovat vanhanaikaisia. En kuitenkaan voi olla kirjoittamatta sellaista sinulle. Sinä, jos kuka, ansaitset sen. 

Olen aina toivonut, että löytäisin ihmisen, joka todella ymmärtää minua. Huomaa, ettei kaikki ole hyvin, vaikken sanoisi mitään. Olen aina halunnut olla avoin kirja, jota oikea ihminen osaisi lukea. Olen toivonut vierelleni ihmistä, joka sanoo minulle asiat niin kuin ne todella ovat, huolimatta siitä, miten ne ovat. Sellaisen ihmisen, joka uskaltaa tuntea, uskaltaa välittää ja sanoo sen ääneen. Ihmistä, jonka seurassa minäkin uskallan tuntea, myös kyyneleet poskillani. Olen etsinyt ihmistä, joka jakaa ajatukset kanssani, eikä kyllästy kuuntelemaan, mitä minulla on sanottavaa, vaikka puhuisinkin liikaa. Ihmisen, joka on kiinnostunut siitä, mistä minäkin. Olen halunnut löytää ihmisen, joka välittää minusta juuri siksi, että olen mitä olen, eikä siitä huolimatta. Ihmisen, joka ymmärtää, että minäkin olen vain ihminen, vaikka yritänkin parhaani ollakseni täydellinen. Minussakin on huonot puoleni. 

 
Olin jo menettänyt uskoni siihen, että kuvailemiani ihmisiä on olemassa. Ajattelin, että toiveeni leijuvat liian korkealla. Luulin, että kaikki toiveeni olivat osa pilvilinnaa, jolla ei ollut muuta tarkoitusta kuin romahtaa. Kyllä minä uskoin, että löytäisin jonkun, jonka rinnalla voisin elää elämäni. En kuitenkaan jaksanut uskoa, että hän voisi olla täydellinen sen enempää kuin minäkään. En uskonut, että voisin todella haluta jakaa elämäni jonkun kanssa, elää yhteistä elämäämme. Sitten minä tapasin sinut, juuri sellaisena kuin kaikki toiveeni.

En minä aluksi tiennyt, että sinä täytit toiveeni paremmin kuin hyvin. Jokin sinussa vain kiehtoi minua. Ehkä se oli avoimuutesi ja tapasi puhua asioista. Joka tapauksessa se teki minuun suuren vaikutuksen, suuremman kuin ehkä voit ymmärtää. Kosketuksesi tuntui juuri siltä kuin olin aina toivonut sen tuntuvan. Sinä et ollut vain joku; sinä olit yksi ja ainoa. Minä tunsin tulleeni kotiin. Kuka tahansa voi yrittää uskotella minulle, että olisin saattanu myöhemmin löytää jonkun sinun kaltaisesi, mutta minä en usko sitä. Syvällä sisimmässäni, siellä, missä pienetkin asiat ovat elämää suurempia, tiesin, ettei ole ketään toista. Enkä minä edes halua ketään muuta. 

Minä rakastan sinua juuri sellaisena kuin olet. Enkä toivo, että olisit yhtään enempää tai vähempää sellainen kuin mitä olet nyt. Sinulla on niin suuri sydän ja kauniit, viisaat silmät. Rakastan sinua ja sitä sielua, jota silmäsi peilaavat. Silmiä, jotka kertovat minulle, ettei ole mitään hätää, kun minun maailmani järkkyy asioista, joiden pitäisi olla arkipäiväisiä. Sen lisäksi, että rakastan, en voi kuin ihailla sinua. Sinun sydämesi on puhdasta kultaa, ja minä tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun olet antanut minulle paikan sieltä. Haluaisin, että osaisin sanoa tämän kaiken paremmin ja sinulle suoraan. En kuitenkaan pysty siihen; sinä tiedät sen. Tiedät sen, että olen huono puhumaan. Tiedät niin paljon enemmänkin, sillä olen paljastanut sinulle enemmän kuin kenellekään muulle. Enkä aio jatkossakaan salata sinulta mitään. Sinä olet minulle niin paljon enemmän kuin voit uskoa, ja minä rakastan kaikkea sinussa.
 
Kun olen poissa luotasi kaipaan kaikkea sinussa valtavasti. Kaipaan kosketustasi, ihoasi minun ihollani. Kaipaan huuliasi huulillani ja ääntäsi korvissani. Kaipaan vahvoja käsivarsia ympärilläni ja sinun tuttua tuoksuasi sieraimissani. Kaipaan sinun ajatuksiasi omieni tueksi ja sinun hassutuksiasi, jotka saavat hymyn huulilleni. En voi olla kaipaamatta edes tapaa, jolla kiusoittelet minua, sillä kaipaan jokaista molekyyliä, joka tekee sinusta sinut; ihmisen, jota rakastan. 

Toivon, että nämä sanat riittäisivät kuvaamaan sitä tunnetta, jonka vain sinä onnistut saamaan aikaan sisimmässäni. Ne eivät kuitenkaan voi kuvata sitä aukottomasti, sillä mikään ei riitä ilmaisemaan, miten paljon rakastan ja kuinka tärkeä olet. Toivon myös, etteivät ne kuulosta kovin latteilta ja liian vähältä sinun korvissasi. Ettei niiden tavanomaisuus loukkaa sinua tai herkkyyttä, jota arvostan. Kirjoitin joka sanan kaikesta sydämestäni ja parasta tarkoittaen. Tietämättä, että rakkaudesta voi itkeä. Minä rakastan sinua äärettömästi.