Jos olisin tiennyt aikaisemmin, että meistä Sinä olet se kusipää, olisin säästynyt paljolta. Minun ei olisi tarvinnut tuntea turhaa syyllisyyttä siitä, mikä olen. Ei olisi tarvinnut itkeä silmiä päästäni niin usein. Olisin voinut ehkä hyväksyä itseni sellaisena kuin olen, enkä yrittää olla täydellinen vain siksi, että sinä välittäisit. Sinuahan ei todellakaan kiinnosta. Et sinä sitä vieläkään olisi kertonut, jos en olisi itse tullut kysyneeksi. Minä kuitenkin kysyin, vaikka tiesinkin, että tieto lisää tuskaa. Sitä minä en kuitenkaan voi ymmärtää, millä oikeudella sinä kuvittelet voivasi leikkiä muiden tunteilla. Ihan niin kuin ehjänä pysyminen ei olisi tarpeeksi vaikeaa ilmankin. On pirun vaikeaa yrittää uskoa, ettei ole läski, kun on ollut henkisesti läski niin monta vuotta. On pirun vaikeaa uskoa, että elämällä on tarkoitus, kun mikään ei ikinä mene niin kuin minä toivoisin. On pirun vaikeaa hyväksyä se tosi asia, ettei kukaan tule ikinä välittämään minusta sellaisena kuin olen. 

Asiaa ei yhtään helpota se, että sinä näyttelet. Esität, että olet kiinnostunut. Katsot tavalla, jolla kukaan muu ei ole minua aikaisemmin katsonut. Tulet liian lähelle. Sanot asioita, joita et tarkoita, vaikka selkeästi haluat minun luulevan niin. Teet kaikkesi, jotta totuuden valjetessa minulle, olisi liian myöhäistä ja minä menisin vielä pienemmiksi palasiksi kuin aikaisemmin. Pakko onnitella, sillä sinä onnistuit. Minä olen niin pieninä sirpaleina, että osa minusta on pelkkää lasipölyä, jonka voi kyllä imuroida lattialta, vaikkei sitä voikaan enää liimata kasaan. Luulen, että sinä rikoit sen kaikista tärkeimmän; en minä enää uskalla luottaa mihinkään. 

Tietenkään sinä et voi myöntää leikkineesi, pelanneesi tätä peliä tietoisesti. Silloinhan myöntäisit olevasi syyllinen. Sinä vain sanot, ettet yrittänyt käytökselläsi mitään. Olit vain ihan oma itsesti; oli oma vikani, kun tulkitsin kaiken väärin. Sekin oli ilmeisesti minun vikani, etten ollut ainoa, joka tulkitsi väärin. Minun syytäni, että sinä sait kaiken näyttämään ulkopuolistenkin silmissä niin kauniilta. Et sinä kuitenkaan voi kaataa sitä kaikkea minun harteilleni, vaikka kuinka yrittäisit. Siinä sinä et tule onnistumaan. Siitä minä pidän huolen. En aio kantaa sitä syyllisyyden säkkiä, jonka sinä olet sälyttänyt minun harteilleni. En aio! Tiedän kuitenkin, että lopulta minä syytän itseäni. Onhan minun vikani, etten ole tarpeeksi laiha, enkä kaunis. Lisäksi olen liian nuori ja lapsellinen. Ruma, mutta lihava. Ujo, mutta hiljainen. Niinhän se menee; minun vikanihan se on. Ihan niin kuin kaikki muukin. 

Haluaisin sanoa, että voin antaa sinulle anteeksi. En kuitenkaan voi sanoa niin, sillä en pysty siihen. En voi antaa anteeksi sitä, että murskasit minut kantapäälläsi kuin leppäkertun. En ainakaan vielä. Jos sinä osaisit katua tekoasi, anteeksi antaminen voisi olla helpompaa ja tapahtua nopeammin. Sinä et kuitenkaan osaa. Olet niin idiootti, ettet edes ymmärrä, kuinka paljon minuun sattui. Sinua tuskin edes kiinnostaa; sinulle riittää oma onnellisuutesi. Minä en kuitenkaan voi unohtaa, miten voisinkaan. Luulin, että sinä tekisit minut jälleen kokonaiseksi. Luulin, että sinun rinnallasi minusta saattaisi tulla ihminen. Nyt tiedän, ettei minusta saa enää ihmistä. Olen menetetty tapaus, ja kiitos siitä kuuluu sinulle.