Tämä on taas niitä päiviä, kun tuntuu ihan oikeutetulta, että haukutaan keskivartalolihavaksi. Onhan se oikein. Totta kai on oikein, että kerrotaan, kun silmää ei miellytä tai kuulostaa hullulta. Silti on koomista, kun ylipainoiset valittavat toisten painosta. Herää kysymys, milloin he ovat viimeksi itse katsoneet peiliin. Vaikka kyllähän minä ymmärrän. Olenhan minä itse kellunut samassa veneessä, vaikka on ylipäätään ihme, ettei se vene ole jo uponnut. Rasvahan tietysti kelluttaa, sen takia ne norpatkin kelluvat. Siitä huolimatta soutuveneen ei pitäisi kellua, kun monta ylipainoista istuu siinä. Eikä kukaan tietenkään viitsi soutaa. Siinähän voisi, vaikka tulla hiki. Niimpä niin.
Jostain syystä minä aloin kuitenkin soutaa. Suunta tosin taisi olla väärä ja rotat jättivät laivan, mutta mikäs siinä. Onhan tuuliajollakin ihan mukavaa. Välillä olisi vain kiva olla edes vähän enemmän kartalla. Silloin osaisin aavistaa, kun maailman reuna tulee vastaan. 

Tämä on taas niitäkin päiviä, kun pitäisi, pitäisi, pitäisi, muttei silti saa mitään aikaiseksi. Pitäisi lukea, pitäisi laskea, pitäisi käydä lenkillä, pitäisi siivota. Pitäisi, vaikka mitä, mutta silti olen tässä. Minäkö muka maailman aikaansaamattomin ihminen? En toki. Eihän ole minun vikani, että yhteiskuntaopin kirja on maailman paras iltasatu. Täytyy vain muistaa se siinä vaiheessa, kun omat lapset eivät meinaa nukahtaa millään. Eikä sekään ole minusta kiinni, että määrätty integraali leijuu tavoittamattomissani. Ei tosiaan.
Ei ole minusta kiinni, että on minusta kiinni, mutta minkäs teet, kun ei jaksa. Nukkumallakaan ei saa itseään jaksamaan ja kahvin juominen kuulostaa hyvältä aina siihen asti, kunnes valvoo aamukolmelta yksikseen ja pelkää palkkamurhaajaa. Epätoivoista palkkamurhaajaa tosin. Kukaan tuskin maksaa kovin paljoa nahastani, toivon. Pattitilanne kun pitäisi ratkaista niin sitä helposti kieltää ongelmansa.

Tämä on taas niitä päiviä, kun ei tiedä mitään. Ei tiedä, mitä tehdä ja milloin. Jos vaikka luovuttaisin suosiolla, ja lukisin Täällä pohjan tähden alla, vaikka se vetää tylsyydessään veroja yhteiskuntaopille.
Huomenna on joka tapauksessa pakko ajaa yksisuuntaisilla kaduilla. Se saa toivomaan, että elämässäkin voisi mennä vain ylöspäin.