Tiedätkö, että on olemassa muitakin samanlaisia kuin hän. Ei monia, mutta olen törmännyt hänen kaltaisiinsa ennenkin. Sellaisiin ihmisiin, jotka haluaa pitää mahdollisimman kaukana itsestään. Ei siksi, että he olisivat epämiellyttäviä tai muuten luotaantyöntäviä, ei ollenkaan, pikemminkin päinvastoin. He ovat usein vain liian varmoja itsestään, omasta olemassa olostaan. Ei kuitenkaan sillä ylimielisellä tavalla, vaan tavalla, joka tekee minun oloni epämukavaksi. En välttämättä ole edes kateellinen heille, minä vain haluaisin olla kuin he, tahtomattani. Haluaisin inhota heitä sen sijaan, että ihailisin. Olisihan se minulle luontaisempaa, ainakaan minun ei tarvitsisi nähdä omia virheitäni heidän virheettömyydessään. Eiväthän hekään täydellisiä ole, mutta he ovat valinneet vikansa paremmin kuin muut. Heidän vikansa vain korostavat heidän hyviä ominaisuuksiaan.

Pahinta on, että aloitin tämän kirjoittamisen vuosi sitten. Vuosi sitten olisin halunnut avautua tästä aiheesta, mutta lopulta halusin vain unohtaa yhden heistä. Hänhän minut alunperin sai ajattelemaan koko asiaa. Olen kuitenkin taas törmännyt yhteen heistä ja ajattelen häntä tahtomattani. Siksi minun on kenties kirjotettava tämä loppuun, jotta saan ajatukseni taas järjestykseen.

Kun näin hänet ensimmäisen kerran, olin varma, että, mitä kauempana pysyisin hänestä, sitä paremmin tulisin selviämään. Olin oikeassa, vaikka en onnistunutkaan pitämään sitä etäisyyttä, mikä olisi ollut ihanteellinen. Sen takia myös selviämiseni jäi kyseenalaiseksi. Olen saanut huomata, että huolimatta siitä, kuinka kovasti yritän häntä inhota, olen alkanut pitää hänestä. En sillä tavalla kuin pidetään ihmisistä, joihin ihastutaan, mutta tavalla, jolla en halua pitää ihmisistä. On helpompaa, kun ei pidä kenestäkään. Silloin ei tarvitse pettyä keneenkään. Siksi olenkin pyrkinyt puhumaan hänestä mahdollisimman vähän ja mahdollisimman negatiivisessa valossa. Sen seuraksena olen huomannut puolustelevani häntä ihmisille, jotka ottavat esille hänen huonot puolensa. Pahinta on, että haluaisin hänen pitävän minusta tai edes arvostavan työpanostani. Haluaisin, että olisimme tasavertaisia. Sitä tuskin tulee tapahtumaan.

Olen onnellinen, ettei minun tarvitse tulla toimeen hänen kanssaan enää kauaa vain viikko. Siinäkin on jo viisi päivää liikaa. Haluan, että pystyn unohtamaan ihmiset silloin, kun itse sitä halua, eli mahdollisimman pian. Pahinta on kuitenkin se, että en voi tuudittautua siihen turvallisuuden tunteeseen, etten enää ikinä törmäisi häneen. Parhaassa ja pahimmassa mahdollisessa tilanteessa näemme taas vuoden päästä. En tiedä, toivonko sitä.

Hänenkaltaisensa, heidänlaisensa, ihmiset hämmentävät minua. He saavat minut kyseenalaistamaan ajatukset, joista olin aikaisemmin varma. He saavat minut näyttämään pahimmat puoleni sen sijaan, että osaisin käyttäytyä. Jostain syystä heidän seurassaan olen liikaa oma itseni. He pääsevät kuoreni lävitse ja saavat minut näyttämään juuri niin typerältä kuin miltä minusta tuntuu. Ei se heidän vikansa ole, enkä syytä heitä siitä, että heidän seuransa saa minut tuntemaan oloni aseista riisutuksi. Ihan kuin he näkisivät liikaa. He eivät kuitenkaan ole niitä ihmisiä, jotka juoruilevat selkäsi takana. He ovat niitä ihmisiä, jotka tietävät enemmän kuin mitä heidän luulee tietävän. Jutellessaan heidän kanssaan usein hämmästyy, mistä he ovat kuulleet kaikki tietämänsä asiat. Sen takia erehdyn joskus kuvittelemaan, että heitä kiinnostaa se, mitä heille sanoo. Eihän se kuitenkaan aina pidä paikkaansa. Hekin ovat vain ihmisiä.

Kaikesta huolimatta en ole oppinut käsittelemään heitä. He saavat minussa esiin ne piirteet, jotka yleensä pyrin ja onnistun piilottamaan. En osaa suhtautua heihin muuta kuin ristiriitaisin tuntein. Haluaisin samaan aikaan tuntea heidät mahdollisimman hyvin ja pitää heidät mahdollisimman kaukana itsestäni. Hän ja hänenkaltaisensa, heidänlaisensa ovat liian hämmentäviä ihmisiä minun elämääni. Olen hädin tuskin päässyt selville niistä ihmisistä, jotka ovat selkeästi joko tai. Ei voi vaatia, että pääsisin selville vielä heistäkin. En ainakaan tässä ajassa, mikä minulle on annettu. Ehkä jossakin vaiheessa, kun alan olla enemmän selvillä myös itsestäni. Siihen asti täytyy yrittää selvitä niillä eväillä, mitkä on annettu.