En haluaisi sanoa sitä ääneen, mutta en usko sinun rakastavan minua samalla tavalla kuin minä sinua. Minä rakastan sinua, koska olen päättänyt niin. Se saattaa kuulostaa kylmältä ja laskelmoivalta. Se kuitenkin tarkoittaa, että haluan rakastaa myös huonoja puoliasi. Minun rakkauteni ei ole sokea, sillä olen tietoisesti valinnut ne viat, joita haluan rakastaa. Ne ovat sinun vikojasi. Saatan kuulostaa raadolliselta, mutta olen edelleen realisti. Meillä kaikilla on omat vikamme ja sinun vikasi ovat ne, joiden kanssa olen päättänyt tulla toimeen. Sinä puolestasi rakastat minua vain silloin, kun se tuntuu hyvältä. Haluat, että minussa ei ole vikoja. Haluat, että olen enemmän kuin olen. Minä tiedän sen, vaikka sinä usein sanot, etten tiedä, kuinka paljon sinä rakastat minua. Kyllä minä tiedän, minä tiedän myös sen, milloin se rakkaus loppuu. Se riittää tiettyyn pisteeseen asti, muttei enää sen jälkeen. Olen ajatellut voivani elää asian kanssa, mutta se ei aina ole kivutonta. Luulin sen kivuttomammaksi, kun se ei tule yllätyksenä, mutta nykyään uskon, että en ehkä kuitenkaan haluaisi tietää sitä.

Sinä luulet eläväsi mukavuusalueesi ulkopuolella, mutta todellisuudessa et elä. Ymmärrän, etteivät kaikki halua kiduttaa itseään asioilla, jotka eivät tunnu mukavilta, mutta toivoisin, että joskus näkisit, kuinka paljon minuun voi sattua. Tiedän, etten ole vieläkään kovin vanha, mutta minun sydämeni on kärsinyt paljon. Ei siksi, että olisi tapahtunut mitään suurta ja mullistavaa, vaan siksi, että se tuntee liikaa. Olen päästänyt sinut niin lähelle, että joskus haluaisin työntää sinut pois. En siksi, etten enää rakasta vaan siksi, etten halua sinun pettyvän minuun taas. Ethän sinä tiedä, miltä tuntuu, kun yrittää kaikkensa, eikä sekään riitä. Haluaisin vain luovuttaa, mutta sinä et edes nää tilanteessa ongelmaa. Ongelma ei ole se, että sinä pidät toisista naisita, ei se kiinnosta minua. Jos he ovat sinulle tärkeämpiä, minun on parempi olla ilman. Tulen kyllä toimeen yksin ja itseni kanssa, olen tullut ennenkin. Ei se kivutonta ole, mutta ei ole parisuhdekaan. Häpeäkseni on myönnettävä kuvitelleeni, että parisuhde on tie autuuteen. Se on kaikkea muuta. Parhaimmillaan parisuhde voi olla paratiisi maan päällä ja pahimmillaan helvetti. Monien mielestä minulla ei ole oikeutta sanoa niin, sillä monella muulla on niin paljon huonompi parisuhde. Tiedän, että minun kuuluisi olla vain onnellinen. Se ei kuitenkaan tee minun oloani yhtään helpommaksi, sillä tunnen syyllisyyttä siitä, etten osaa olla kiitollinen siitä, mitä minulla on. Osaan vain valittaa asioista, jotka ovat mielestäni huonosti. 

Olen tietoisesti luopunut monista asioita takiasi ja joustan parhaani mukaan. Sinä näet asiat kuitenkin eri tavalla. Omasta mielestäsi sinä olet pelastanut minut. Osittain se on totta ja olet saanut näkemään monia asioita sellaisessa valossa, jollaisessa en olisi voinut kuvitella näkeväni niitä. Olisin kuitenkin voinut olla onnellinen myös toisenlaisessa elämässä, nimittäin siinä, josta koit pelastaneesi minut. Siinä elämässä ihmiset rakastivat minua pyytettömästi, vaikka minä en ollenkaan olisi ansainnut sitä. Siinä elämässä sain anteeksi sen, etten ole täydellinen, vaikka aina yritinkin olla. Sinä sen sijaan annat kyllä anteeksi, muttet osaa unohtaa. Et ainakaan minun virheitäni. Omasi kylläkin unohdat, sillä minä en ole alleviivaamassa niitä punakynällä. Minähän unohdan ne aina seuraavaan kertaa asti. Rakkaudestasi minuun minä jo mainitsinkin. Uskon, että uskot rakastavasi, muttet ole ehkä päättänyt rakastaa kaikesta huolimatta. Olet valmis jättämään minut, mikäli sattuu jotain, mikä pilaa kuvitelmasi, joista en usein edes tiedä, mitä ne ovat. Minä olen alusta asti päättänyt, että mikäli kelpaan loppuun asti, niin tässä minä olen. Eikä se johdu siitä, että haluaisin todistaa jotakin, eikä siitä, että hyötyisin sinusta niin paljon. Monesti yksin eläminen olisi paljon helpompaa henkisesti, ei ehkä niinkään fyysisesti. Se johtuu siitä, että minä rakastan sinua kaikesta huolimatta.

Toivon, että huomenna tämä päivä tuntuu vain yhdeltä aallonpohjalta, jonka jälkeen pienetkin asiat tekevät minut onnelliseksi. Sellaiset arkipäiväisetkin asiat; halaaminen ja pussaaminen. Se, että voimme olla lähekkäin. Ikäväkseni olen joutunut huomaamaan, että jokaisen myrskyn jälkeen minun on vaikeampi luottaa siihen, ettei tyynen pinnan alla muhi toinen edellistä isompi myrsky. Olisin halunnut sopia asiat ennen kuin menit nukkumaan, mutta tiedän, että se on liikaa vaadittu, sillä eihän se ole ikinä kuulunut tapoihisi. Minä itken tämän yön, olen surullinen huomenna ja ehkä illalla sovimme. Tosin sanoen vasta silloin sinä suostut puhumaan asiasta, kun minä haluaisin jo unohtaa. Siihen asti hiivin varpaillani, enkä enää edes tiedä, mitä toivoa. Joskus jaksoin vielä toivoa, että asiat muuttisivat ajan kanssa, mutta eivät ne muutu. Tämän tien minä olen valinnut ja aion olla sille uskollinen niin kauan kuin löydän siltä enemmän onnea kuin surua. Viime aikoina vaaka on tuntunut kallistuvan liikaa väärään suuntaan, mutta toivon meille iloisempia aikoja. Pelkään kuitenkin, ettet sinä halua tottua nykytilanteeseemme ja löydät jotain, mikä tuntuu ainakin hetken paremmalta. Ei se mitään, olen minä ainakin alitajuisesti aina ollut varautunut siihen. En vain usko, että on helppoa lopettaa rakastamista.